Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat laajoja. Ne ulottuvat kauas otsonikerrokseen saakka, mikä onkin suuri huolenaihe. Otsonikerros nimittäin suojelee meitä auringon liialliselta säteilyltä. Kuinka tätä elintärkeää suojelijaa voitaisiin sitten auttaa?

Jo pelkästään se, että kaikki maailman valtiot ovat omilta osin sitoutuneet otsonikerroksen suojeluun kertoo, miten tärkeästä asiasta on kyse. Kaksi kansainvälistä sopimusta ovat tärkeimmässä asemassa. Ensimmäisenä tulee Wienin sopimus, jonka tehtävänä on pitää yllä otsonikerroksen tilan seuraamiseen liittyvää yhteistyötä, jotta sekä tieteellinen että tekninen puoli toimivat. Seuraavana tulee Montrealin pöytäkirja, jonka tarkoituksena on rajoittaa sellaisten aineiden valmistusta, kulutusta ja myyntiä, jotka ovat haitallisia otsonikerrokselle.

Nämä sopimukset ovat saaneet aikaan sen, että otsonikerrokselle haitallisten aineiden päästöt ovat vähentyneet huomattavasti. Näin ollen kloorin ja bromin määrä on alkanut laskea yläilmakehässä ja otsonikerros on jo vahvistunut Etelänapamantereen yllä. Pohjoisten alueiden tilanne on kuitenkin toinen. Kevätaikaan tapahtuva otsoniohenema on pahentunut, sillä kasvihuoneilmiön jäähdyttäessä yläilmakehää, on myös otsonin otollisempaa hajota.

Suomessa otsonikerrosta heikentäviä aineita ei saa käyttää ilman merkittävää tarkoitusta. Näitä ovat esimerkiksi tietyt laboratorioanalyysit ja kriittisten käyttökohteiden sammutuslaitteet. Otsonikerrosta heikentäviä aineita ovat esimerkiksi halonit ja metyylibromidi. Otsonikerrosta tuhoavia aineita on myös korvattu fluoratuilla kasvihuonekaasuilla, mikä tarkoittaa sitä, että ne eivät heikennä otsonikerrosta, eivätkä vaikuta ilmaston lämpenemiseen. Suomen ympäristökeskus valvoo otsonikerroksen suojelua ja tietoa otsonikerroksen suojelusta löytyy valtion ympäristöhallinnon verkkosivuilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *